Kohta se on tschüss!

Tänään sitten lähdetään kohti Keski-Eurooppaa ja herkkuja. Ajattelin jopa, että mentäisiin paikan päällä suklaatehtaaseen, mutta moinen retki kestää 8,5 tuntia eli koko päivän eikä noita päiviä ole montaa tuhlattavaksi eli voi olla että saa pienet suklaapuodit riittää.

Mukaan lähtee peräti kolme Samoksesta tehtyä neuletta! Molemmat bolerot ja viime kesän jostain Kotivinkistä napattu jakkumallinen virkattu valkoinen jakku.

Boléro!

Nyt on bolero valmis, ihmettelen vain miten se on paljon väljempi kuin aiemmin tekemäni vaaleanpunainen...Ehkä olin silloin niin kireänä, että tuli tehtyä kireämpää käsialaakin. Nyt kun on loma ja työt loppu eikä koulukaan ala kuin vasta kuuden päivän päästä niin tuli tehtyä vähän löyhemmällä kädellä...

Olin tänään sitten hierojallakin ja jumissa kuulemma olen koko selän alueelta, että kireyttä löytyy joka osastolta. Olen siis sananmukaisesti takakireä:) Ensi viikon maanantaina uudestaan ja silloin 45 minuutin sessio kera käsivarret ja sormet sekä koko pää! Innolla odotan. Ei muuten edes sattunut niin paljon kuin odotin.

Senjaa

Tässä TiinaV:n toiveesta Ullan Senja-kietaisuneuletakki paidaksi muunneltuna. Työ hieman seisoo kun bolero täytyy saada ennen reissua valmiiksi. Siitä puuttuu enää muutama saumaommel ja resori.

Sunnuntaita

Taas on eräskin viikonloppu takana. Siirsin heti kaikki hauskat mökkikuvat koneelle ja siinä sivussa muitakin. Näihin muihin lukeutuu myös tämä Hämeenlinnasta Wetterhoffilta perjantaina ostamani "rastalanka". Se sai suuren suosion miesten keskuudessa ja he visioivatkin tästä rastaperuukkia. Ei muuta kuin vyyhti päähän ja se on siinä!

Merkki on saksalainen Zitron ja lanka nimeltään Turmalin. Se on 100% villaa ja soveltuu 10-12 paksuisille puikoille. En raaskinut ostaa kuin yhden 100g rastan kun hintaa sillä oli huimat 14 eskorttia. Toivonkin, että määrä riittää edes yhteen kaulaliinaan.

Juhlan kunniaks

Viimeisen työpäivän kunniaksi kävin tänään Wetterhoffilla ja ostin kerän hauskaa lankaa...Ei nyt ole kuvaa näytille, mutta kuvailen myöhemmin.

Joulu on jo ovella...

tai no, en mene kyllä itse ihan vannomaan, mutta niin ne väittävät! Siksi päätin ryhtyä toimeen ja liityin iloiseen tonttujoukkoon.

Helpotusta tiedossa...

Sain tänään varattua itselleni hierojan ensi viikoksi, ja se on sentään mainitsemisen arvoinen asia. Niskat ovat olleet jumissa jo reilun vuoden. Kaikkihan alkoi siitä kun viime vuoden keväänä kannoin paljon tuolloin alta vuoden ikäistä poikaamme sylissä kun oli niin kovin kipeä ja sylin perään. Silloin nukutettiin päiväunille tanssien Safri Duon musiikin tahtiin (linkistä vähän näytettä, volat kaakkoon) noin koko kevään ajan...no pysyi mammalla ainakin peruskunto kohdallaan. Käsitöiden teko vielä edesauttaa jumitusta ja päänsärkyä, varsinkin kun työasentoni ei ole ihan kaikista ergonomisin...Tiedättehän te, sohvalla röhnöttäen, vähän toisella kankulla istuen, jalat jotenkin solmussa, hartiat kumarassa, toinen käsivarsi sohvatyynyyn nojaten...Onko kellään muulla fyysisiä oireita liiallisesta käsitöiden teosta?

Tehokasta työaikaa...

Siis ihan alkuun täytyy sanoa ihan selitykseksi, että on minulla oikeasti elämääkin; lapsi, mies, koti, talous, kotitalous, työ, koulu, kaverit, harrastukset, sukulaiset jne...

Niin, että ei tämä elämä _ihan_ vain nysvätessä kulu:-) Tämä kyseinen ohje vaan on yksinkertaisesti niin nopea tehdä. Siinä syy, miksi enää puuttuu vajaa hiha ja resorit reunoista...

Viime päivinä aikaa on vienyt pian alkavat/jatkuvat (aina jatkuvat?) opinnot. Syyskuun 4. kun taas kutsuu koulunpenkki takaisin kesälaitumilta. Olenkin oikein tosissani kirmannut kuin mustavalkoelokuvien Elovena kesäniityillä koko kesän......joo ja mitä vielä? Kaikkea muuta. No mutta on ainakin työharjoittelut hoidettu ja ensi kesänä voi alkaa katsella jo vakkarihommia, sikäli mikäli sellaisia tässä maassa enää kukaan tarjoaa. Siitä sitten tuonnempana, ehkä vuoden päästä.

Uusi työ

Vaikka olin vannottanut itselleni etten aloita enää uutta työtä ennen kuin vanhat on tehty alta pois niin....kuinkas sitten kävikään...

Tilasin noin kuukausi sitten Novitalta Samoksen jämäeristä halvalla ruskeaa lankaa kun ajattelin, että kyllähän sitä vielä yhden boleron tekee! Kaksi on jo tehty ja yhtä olen ollut jeesaamassa kun kälyni kanssa yhdessä veresteltiin hänen neulomis- ja virkkuutaitoja. Itsellä on yksi tällainen vaaleanpunainen ja tästä ruskeasta aion tehdä pitkähihaisen version. Menee sitten vielä syksylläkin eikä ole liian kesäinen! Se toinen, jonka olen saanut aikaiseksi oli alkukesäksi ystävälleni häihin...

Alunperin oli tarkoitus, että teen tämän tosiaan sitten kun kerkeän, mutta kun haluan niin kovasti tämän mukaan meidän matkalle parin viikon päästä. Suuntana meillä on silloin Zürich:-)

Testing testing...

Hei taas!

Tässä vähän testailen, älkää olko milläskänne... http://www.ullaneule.net/0205/ohjeet_senja.html

Joo, toimii:-)

En nähkääs ollut ihan varma kuinka tuo linkitys toimii, mutta näinhän se siis toimii (kesätyttö, ihan harkkari vielä). Tuota kyseistä neuletta linkissä olen juuri tekemässä, mutta sovellettuna versiona v-aukkoisena paitana.

Lankoja, keskeneräisiä töitä, käsityökori...

Olen pyhittänyt perintölipastoni alalaatikon langoille ynnä muille käsityötarpeille. Kuten huomata saattaa, laatikko on täynnä...
...Tämän lisäksi minulla kököttää makkarin nurkassa käsityökori, jossa lojuu niin sanotusti unohdetut tapaukset. Sieltä löytyy vauvan unipussia, kaulaliinaa...en edes muista mitä kaikkea...

...ja tietokonekaapin päälle jotenkin on vain päässyt kasaantumaan niin sanotusti aktiivisessa muistissa olevat työt. Tällä hetkellä nätissä läjässä näkyvät keittiön tuleva pitsikappa, neulepusero ja kaulaliina....

Viikonloppu takana...

Näin pikkusiskon 18-vuotispäivillä mummoni ja hänella oli päällään minun tekemä hihaton pusero...Novitasta n. vuodelta 2001 tai sinne päin. Pointti on se, etten muista tehneeni koko neuletta:)

Teretulemast neulomise rinki!

No tässä sitä nyt ollaan...ei muka pitänyt avautua koko maailmalle! Toisaalta taas, miksipäs ei...ja tuskinpa tätä blogia koko maailma edes lukee...

Saa nähdä kuinka homma lähtee pyörimään, kun en ole ihan nörtimmästä päästä näiden koneiden ja kikkailuiden kanssa. Lapsellani on omat sivut kyllä, mutta sellaiset kädestä suuhun -valmiit, ettei tarvitse kuin tekstiä kirjoittaa ja kuvia liittää. Mutta toisaalta, eikös täällä ole vähän sama meininki? Niin, ja onhan minulla ne ihan omat salaiset sivuni, jotka ovat niin salaiset, etten aina muista itsekään tunnareita ja salasanoja.