Värileikittelyä

Tuossa taannoin eräänä päivänä koolasin 150 gramman kerän luonnonvalkoista Nallea. Tuloksena oli mukava viher-keltainen raitalanka.

Värjäys sujui kaikin puolin kivasti, mutta sen jälkitoimia suorittaessa meni pasmat ja vähän muutkin sekaisin. Sain vyyhdistä sellaisen sotkun aikaan, että kesti kaksi iltaa keriä sitä rullalle...Nooh, ei makeaa mahan täydeltä. Täytyyhän sitä vähän haastettakin olla!

Tuossa yksi päivä kävin paikallisessa neuleliikkeessä ostamassa aloeverapitoista sukkalankaa ja sorruinpa ostamaan myös bambupuikot. Ovat kyllä kieltämättä kivat käytössä kun joustavat jonkin verran eivätkä kolise. Nyt vaan sukkia pukinkonttiin kutomaan...ja ehkä omaankin käyttöön kun on kantapäät kuin santapaperia. Auttaisikohan niihin moiset sukat?

Erävoitto!

Tässä ne nyt ovat, ensimmäiset sukat sitten kuudennen luokan. Täytyy ihan sanoa, että ylpiä oon:-) Vähänhän ne jaloissa pyörivät, varsinkin toinen kun siitä tuli toista suurempi, mutta mitäpä tuosta, ei ainakaan kiristä eikä ole ihan tavalliset saapassukat.

Lanka on 7 Veljestä. Punaisesta olen tehnyt vuosi sitten Novitasta pitkän neuletakin, mustanharmaasta miehelle pari vuotta sitten rotsin ja harmaasta vuosi sitten hartianlämmittimen.

Työn vaikein vaihe oli, vaikkakin kantapäät tuottivat hieman tuskaa tulkittaessa ohjeita, pitsineuleen valinta. Minulla on lainassa kirjastosta hieno neule- ja virkkauskirja ja siitä yritin valita parhaan, kauneimman, haastavimman ja muutenkin mukavimman mallin. Lopulta päädyin Novitaklubin ekstraideoista löytyneiden retrosukkien innoittamana tähän kyseiseen malliin. Nämä kuitenkin eroavat hieman retrosukista, sillä varsi on omissani kauttaaltaan pitsineuletta ja muutenkin ne ovat enemmän ja vähemmän tehty omasta päästä.

Olen ehtinyt värjäillä jo yhden kerän luonnonvalkoista Nallea limenvihreäksi ja keltaiseksi, mutta siitä sessiosta kuvia vaikka huomenna...

Hellehattu

Ajattelin näillä syyshelteillä lapseni parasta ja tekaisin hänelle myssyn, jotteivät pienet herkät korvat kärsisi...Tulee ehkä käyttöön joskus kun ilmastonlämpeneminen on muuttumassa vääjämättömäksi jääkauden aluksi, ts. voi vielä kestää!

Jotakin valmista

Kaulaliina
Lanka: Zitron Turmalin

Sukkaa pukkaa

Aloin tehdä Sveitsin langasta sukkia, mutta vähän on vielä säätämisen puolella kun lanka on aika paksua, tai sanotaan niin ettei se sovellu tehtäväksi suoraan mistään ohjeesta. Yritän nyt päästä kehittää tuotosta (huom. nämä ovat ensimmäiset sukat sitten ala-asteen!!) ja lainasin kirjastosta englanninkielisen kirjan, jossa on pitsiohjeita. Täytyy palauttaa mieleen kaikki ne ihmelyhenteet, mutta onneksi Ullassa on hyvä englanti-suomi sanakirja. Viime syksynä tein yhden hartialämmittimen englanninkielisestä ohjeesta ja se kyllä onnistui ihan hyvin!

Tänään tuli postia. Nyt pääsen värjäilemään! Jossain välissä tulisi tehdä myös kouluhommia: opinnäytetyötä, paria ryhmätyötä, esimiesharjoitteluraporttia jne...


Senja-pusero on osittain koottu, vain hihat puuttuu! Vähän on sellainen tutina, että jää hartioista liian leveäksi. Tuppaa olemaan nuo omat olkapäät aika kaposet...

Värjäystä Ameriikan malliin

Taidan höyrähtää seuraavaksi värjäämään lankoja itse. Tässä kun olen lueskellut blogeja, kysellyt Novitaklubista ja googlettanut Kool Aidia niin lopulta ei auttanut muu kuin yhteydenotto suoraan Jari Mäkeen lakeuden maille Koskenkorvaan (-korvalle?).

Laatikosta löytyy vitivalkoista Nalle-lankaa ja sitä voisi värjätä ja tehdä vaikka pikkutekeleitä talvipakkasille.

... . ... ... . . ... ... ... . ...

Tuossa otsikossa lukee, ette arvaa mitä? No Tanja morsetuksella, tietenkin!

Löytyi tuolta piirongin pohjalta vuodelta...aatami ja eeva...sellainen keskeneräinen ristipistotyö, joka jäi aikoinaan kesken kun ei ollut sinistä lankaa kotona. Kaikkia muita värejä oli, mutta sinistä olisi pitänyt ostaa. Että jäi sitten ostamatta! Jos vaikka tässä joskus saisin ostettua. Kesätyörahoista jos raaskisin vaikka...:-) Paikkakin olisi taululle nykyisessä kodissa olemassa maalatun majakkataulun yläpuolelle eteiseen.

Ohje vuoden 2000 Suuri Käsityö -lehdestä numero 7.

Ennakoiden syksyn tuloa ja joulua

Aloin tehdä kaulahuivia Turmalin-langasta. Vaikka kaulaliina on yksi maailman helpoimmista neulemalleista tehdä, kului minulla silti päivä purkaessa ja aloittaessa uutta. Meinasin ensin tehdä pituussuunnassa, meinasin ensin tehdä virkaten, meinasin ensin tehdä ohuemmilla puikoilla, meinasin ensin tehdä leveämmän, meinasin ensin tehdä tavallista aina oikein -kuviota jne....

Sorry buddies jos paljastelen täällä tulevina kuukausina jo joulupukin paketin sisältöjä! Olkaa sitten ikäänkuin yllättyneitä jouluna, jooko? Tosin pidätän oikeuden pitää tekeleeni itselläni, ts. takuita ei ole, että joka tekele päätyisi pakettiin:-)

Hedelmällinen viikonloppu

Meillä koko perhe harjoitti viikonloppuna kädentaitoja. Ennen kaikkea isä ja poika innostuivat muovailemaan. Yllä kuva työntouhusta.

Tässä yllä näemme valmiin Keijon ja alapuolella Keijon mummon....


Itse sain kuin sainkin valmiiksi keittiön verhon, jota aloittelin jo heinäkuussa. Piti silloin suhaista valmiiksikin, mutta jäi sitten seisomaan kun alkoi muut hommat polttelemaan siinä määrin, että pakko oli aloittaa sitä Senja-paitaa. Allapuolella kuvia verhosta melkein valmiina ja valmiina. Alimmassa kuvassa näkyy verho paikoilleen ripustettuna ja harmillisesti se näyttää ainakin omaan silmään olevan himpun verran liian matala, ja valkoista taustaa vasten se ei oikein pääse oikeuksiinsa. Nappasin ohjeen, mistäpä muustakaan kuin ET-lehdestä;-) Selailin kyseistä käsityölehdykkää kerran ystäväni vanhemmilla ja sain sen omaksi. Tästä on jo aikaa ainakin kaksi vuotta, mutta silmään pisti jo tuolloin tämä pitsikuvio.

Rule Breaker

Niin, että oli taas mukava päänsärky aamulla kun heräsin, tämän flunssan lisäksi. Taisin kuumeillakin kun oli täkki ihan märkänä jossain vaiheessa yötä. Pari päivää sitten oli kurkku niin kipeä ettei meinannut pihaustakaan kuulua, mutta nyt se jo onneksi helpottaa. Nenä vaan on nyt niin tukossa ja kun suun kautta hengittäminen ei kuulu mielipuuhiini. On todella raivostuttavaa herätä kieli kitalakeen kiinnijämähtäneenä ja kuivuneena. Mutta eiköhän tämä tästä...

Sain kuin sainkin Mozart-huivin ja myssyn valmiiksi. Ja nyt saavummekin tekstin MUTKU -osioon; mutku mä aattelin, että kun se on paksua lankaa ja tulee nopeasti valmiiksi niin ei se voi kovin paljon ruveta oireilemaan hartioissa!

Niin, eipä juu. Ja lisäksi kun uhallaankin virkkaa keittiön verhoa niin eihän se mitään ole. Sehän on virkkaamista! Ei sitä lasketa.

Jotenkin ei nyt vaan rullaa

Toistamiseen yritin tehdä tuota Mozart-huivia viimeisimmästä Novitasta, mutta ei se peijooni tuon enempää suostu kiertymään! Nyt tein sen valmiiksi asti, viimeksi jätin kesken kun huomasin ettei se oikein ottanut onnistuakseen enkä ollut varma teinkö tarpeeksi monta riviä...Nyt olin kuitenkin tarkkana kuin porkkana ja silti jäi tuollaiseksi.

Garnstudion sivuilta pisti silmään ihastuttavat töppöset Eskimo-langasta, mutta ajattelin jos vaikka soveltaisi jollain jämälangoilla kaksinkertaisena. Saa nyt nähdä kun pitää kuitenkin rajoittaa tätä käsillä hommailua.

Punaista korttia pukkaa

Sain tänään hierojalta tuomion; ei käsitöitä.

Alaselkä, yläselkä, pitkät lihakset, kaikki lihakset, lavat, niska, pää, kädet kaikki niin jumissa, ettei hermoradatkaan kuulemma toimi. Hieroja kun painoi jostain kohtaa tuosta olkapäästä niin sen olisi pitänyt tuntua sormenpäissä vaan kun ei tuntunut...

No jospa olisi sellainen puolen tunnin kiintiö edes, tai että joka toinen päivä ihan pikkuisen vain:-)

Heu zäme!

Takaisin kotona ja paria matka- ja elämänkokemusta rikkaampana. Ei voi muuta sanoa kuin, että hieno reissu oli ja oli ihan liikaa niitä vaatteita sitten loppujen lopuksi mukana...Ainahan siinä niin käy.

Olimme eilen Zürichistä päivävisiitillä Luzernissa Keski-Sveitsissä keskellä vuoria ja kuinka ollakaan, sattumalta osuimme siellä vanhan kaupungin vanhoilla kaposilla kujilla pienelle aukiolle, jossa oli käsityömarkkinat meneillään. Mikä onnenpotku! Ja tulihan sitä lankaakin sitten ostettua. Oikeeta sveitsiläisen lampaan villaa...olettaisin näin ainakin...Ja eihän se ole reissu eikä mikään jos ei käpyjä kerää matkamuistoksi. Olivat niin soman pyöreitä ja herttaisia siellä rinteillä kivirappusten juurella.

Kuten kuvasta näkyy, sain lankojen mukana brosyyrin mukaan ja siitä bongasin langan mitä ilmeisimmän valmistajan Spycher-Handwerkin kaikki oleelliset tiedot. Sivuja en ole vielä ehtinyt kovin paljon katsoa, mutta sieltä saattaa löytää kaikkea mielenkiintoista.



Sattumalta eksyimme Luzernissa keskiaikafestivaaleille kaupungin vanhoille muureille. Siellä sepät takoivat rautaa ja käsityöläiset opettivat huovutusta.